Pirun talvi

- joulukuuta 09, 2023

En olekaan vielä kirjoittanut talvesta, vaikka aihe on hyvinkin ajankohtainen. Minulla on vain yksi mielipide asiasta; inhoan talvea. Lapsena muistaakseni pidin talvesta jossain määrin, mutta mitä vanhemmaksi olen tullut, vuosi vuodelta olen alkanut inhota talvea enemmän ja enemmän. En vain kestä tätä kylmää, tuulta, pakkasta, loskaa, vettäkin joskus, pimeää ja koko ajan vaihtelevaa säätä. Olen ehdottomasti kesäihmisiin lukeutuva.

Laidasta laitaan

No eivätköhän kaikki Suomessa asuvat ole surullisen tietoisia siitä, että jos asut Lapin rajan alapuolella, talvi on juurikin tuollaista laidasta laitaan menemistä. Viime vuosina lumi on tullut aina vain myöhemmin ja myöhemmin, aina ei vielä joulukuussakaan ole lunta, toisina vuosina taas se lumi saattaa tulla tupsahtaa jo lokakuussa. Muistanpa myöskin yhden vuoden, kun lunta ei ollut joulunakaan, vaan ensilumi tuli vasta sitten vuodenvaihteen jälkeen tammikuussa. No minullehan riittäisi se lumi ihan vain jouluna, sitten saisi sulaa pois ja voisin toivottaa sen tervetulleeksi taas seuraavan vuoden jouluna. Sopisi minulle paremmin kuin hyvin, jouluviikko olisi ihan sopiva ja riittävä aika sille lumelle minun puolestani.

Mutta ehei, sehän tulee ja menee miten lystää, yhtenä päivänä tulee koko talven varastot kerralla, vain sulaakseen pois muutaman päivän päästä ja jättääkseen joka paikkaan sitä inhottavaa lätisevää ja likaista loskaa jotta talvikengät painavat ainakin kilon, kun imaisevat sen loskan sisuksiinsa kuin mikäkin Nuu-Nuu. Seuraavaksi sitten voikin sataa räntää tai vettä, tai vaikka molempia samaan aikaan, ihan vain jotta yöllä voi sitten pakastaa ja seuraavat päivät saa liukastella sillä ihanalla peilijäällä ja reväyttää joka ikisen mahdollisen paikan. Myös niitä lihaksia, joiden olemassaolosta et ollut ollut edes tietoinen.

Ja sitten ne pakkaset! Aina sitä saa kuulla, että pue vain lisää päälle niin ei haittaa vaikka on kylmä! No minua kyllä haittaa, kun pakkasta on -30 astetta ja ulkona hengittäminenkin sattuu ja joka kerta kun jokin takin helma liikahtaa liikaa, huolimatta kolmesta toppakerroksesta, tuntuu että jokin vaate jäätyy siltä istumalta kiinni ihoon. Ihan sama, vaikka pohjimmaisena olisit pukeutunut ihonmyötäiseen sukelluspukuun tai vaikka lateksipukuun, jokin onnistuu aina vähän liikahtamaan ja se kylmyys syöksyy saman tien ytimiin asti ja tuntuu aiheuttavan ikiroudan sisuksiin.

Toinen ohje jota kuulee paljon; liiku niin ei tule kylmä. Yritä siinä nyt sitten liikkua, kun pingviinitkin liikkuvat verkkaisemmin kuin sinä sen toppavarustuksesi kanssa ja hengityksen höyry meinaa jäätyä ennen kuin on edes ulkona suusta ja sisuskalut tuntuvat jäätyvän ja särkyvän pieniksi sanonko miksi. Että liikunnan iloa vain jokaiselle!

Yksi on myös ainainen niiskutus, minulla ainakin vuotaa nenä samantien, kun astun talvella sisälle kylmästä ilmasta. Se olikin todella hauskaa koronan jyllätessä pahiten, kun ihmiset katsoivat järkyttyneinä ja kiersivät kaukaa, kuin olisin kärsinyt vähintäänkin leprasta tai rutosta tai kantanut olkapäilläni kolme metristä anakondaa. No ainakin sai kyllä helposti pidettyä suomalaisille luonnollisen vähintään 3 metrin välimatkan!

Tai entäs sitten se vaiva, kun keuhkot korventuvat? En tiedä onko miten monilla samaa vaivaa, en ainakaan äkkiseltään muista kuulleeni kenenkään tästä kertoneensa kärsivän, mutta heti kun pakkasta on lähempänä -10 astetta, en saa missään nimessä hengästyä ulkona. Jos hengästyn, keuhkoni tuntuvat korventuvan siitä hetkestä eteenpäin seuraavat 2-3 päivää ja minua vaivaa kova, kipeä ja limainen yskä lähemmäs viikon päivät, toki kurkkukipua unohtamatta. Edelleen sitä liikunnan iloa vaan.

Enkä edes aloita atooppisesta ihosta, jonka myös omaan, koska miksikäs ei vielä lisää jotakin pientä veemäistä vaivaa? Ihoni meneekin aivan hirvittävään kuntoon talvisin ja käteni näyttävät siltä, että olisin työntänyt ne vihannesleikkurin kautta kiehuvaan veteen ja siltä ne myös muuten tuntuvat, koko pitkän talven… Ja minulla on sellainen voidearsenaali käytössä talvisin, että siinä jää apteekkikin kakkoseksi, mutta ei auta. Heti kun kevät alkaa ja aurinko alkaa vihdoin olla näkyvissä pidempään kuin puoli tuntia, alkaa yleensä helpottamaan parissa viikossa. Eräs talvi kyllä oli niin paha, että käteni parantuivat vasta heinäkuussa.

Ja miksi talvella on ihan pakko tuulla? Eikö kaikki muu jo riitä?

Huono verenkierto

Sitten voisinkin mainita heistä, joilla on huono verenkierto, kuten vaikka oma mieheni. Hän kärsii huonosta ääreisverenkierrosta nuorehkosta iästään huolimatta ja jäädyttää välittömästi jo syyskeleillä sormensa ja varpaansa, joita sitten saa lämmitellä patteria tai takkaa vasten hyvän aikaa ja silti hän kärsii loppupäivän säryistä. Itsekin onnistun aina heti ensimmäisenä jäädyttämään sormeni, vaikka miten pitäisi kolmet hanskat tiukasti kädessä koko ajan ulkona.

Ai että miten ihanaa, saan nimittäin sanoa tähän sen kuuluisan mutta! Olen vihdoinkin, vuosien ja taas vuosien jälkeen löytänyt oikeasti lämpimät ja kestävät talvihanskat! Meillähän on kotona takka, joten hommiin kuuluu paljon puutöitä ja en jaksa edes laskea, miten monet uudet hanskat olen rikkonut ihan muutamissa viikoissa tai jopa päivissä puutöissä, nimenomaan talvisin. Mutta siis, nyt olen löytänyt hyvät hanskat!

Löysin vahingossa Proglo-merkkiset talvityöhanskat Rustan tarjouslehdestä. Ostin testiksi yhden parin itselleni ja miehelle ja ai että! Ihanan lämmin vuori ja ulkopuolella keinonahkapinta, joka helpottaa todella paljon niiden tipahteneiden puiden onkimista ahtaista koloista, kun on pitoa!

Olen myös rakentanut lumiukkoja lasten kanssa näillä hanskoilla. Aiemmin sormeni jäätyivät parissa minuutissa, vaikka miten oli vuorelliset ja paksut toppahanskat käsissä, puhumattakaan sitten siitä kömpelyydestä, jonka paksut talvihanskat saavat aikaan. Hetken päästä tietysti hanskat olivat myös litimärät, kun se suojalumi alkaa aika nopeasti sulaa hanskoihin. Mutta eipäs näiden hanskojen kanssa! Touhusin ulkona, rakentelin lumiukkoja, laskettiin lasten kanssa mäkeä ja vaikka mitä, ulkona hurahti himpun verran vajaa pari tuntia, mutta eipäs vaan ollutkaan näpit jäässä sisälle tultaessa tai hanskat tiputtaneet vettä!

Yksi huono puoli näissä hanskoissa tosin on ilmennyt; en tajunnut ostaa heti montaa paria, joten pitänee laittaa nokka kohti Rustaa, kun seuraavaksi liikun siellä päin.

Mutta sanonpahan vain, enää ei Pakkasukko kiedo jäisiä käpäliään minun sormieni ympärille!

Laturaivo

Sitten tuo iki-ihana talvilaji, hiihto. Pitkin talvea saa lukea uutisia, miten joku on taas riehunut yleisellä hiihtoladulla ja mätkinyt ihmisiä -joskus jopa lapsia- hiihtosauvalla, milloin laskenut päälle ja milloin taas ihan vain rähjännyt. Hiihtäjät valittavat, jos joku kulkee latujen lähistöllä, tämän nyt vielä ymmärrän, ettei niitä latuja saisi mennä rikkomaan, tietenkään. Jos hiihtäjät pysyvät laduillaan ja jättävät minut rauhaan muualla, suotakoon heille se riemu, jota tuosta lajista ilmeisesti saavat.

Olen kyllä kerran itsekin vahingossa rikkonut yhden ladunpätkän, kun kuljin pimeällä ulkona, enkä tiennyt että sinne oli tehty latu, huomasin sen vasta seisoessani siinä ladun urilla. Parhaani mukaan sen korjasin ja muistin seuraavalla kerralla, kun siellä suunnalla kuljin. Että eivät kaikki niitä kyllä tahallaan riko, jonka käsityksen saa asiaa käsittelevistä keskusteluista.

Mutta nuo rähjäävät hiihtäjät, sitä en ymmärrä. Miksi ihmeessä pitää rähjätä muille ihmisille? Eri asia, jos on ihan ikioma, yksityinen hiihtolatu omalla pihalla jonne ilmestyy ylimääräisiä ja tuntemattomia ihmisiä, mutta siis julkisilla laduilla? Eikä nyt ainakaan jessus soikoon päälle tarvitse käydä! Tuntuu, että kesän himopyöräilijät muuttuvat talvisin himohiihtäjiksi, kuten heitä usein kuvaillaan keskusteluissa. Liitän muutaman linkin taas artikkelin loppuun, joista voit lukaista vain muutamia hiihtäjien riehumisia.

Olen alkanut pohtia, että laturaivon on pakko olla jokin talven myyttinen otus, joka käy narskaisemassa ihmisiä persuksista, kun eivät sitä huomaa ja näin tartuttaa heihin sen laturaivon. Talven jälkeen se sitten luultavasti luo nahkansa ja muuttuu pyöräilyraivoksi. Se on vain jotakin niin uskomatonta.

Siis miten on jonkun aikuisen ihmisen mielestä ok käydä käsiksi muihin ihmisiin, vain siksi, että he eivät ole tarpeeksi nopeita hiihtäjiä hänen mielestään, tai osaa vielä hiihtää kunnolla, mm. lapset? Aikuisella on valtavat voimat verrattuina lapsiin, siinä voi käydä todella pahasti. Samoin suksisauvalla kunnon lyönti sattuu varmasti aivan pirusti, varsinkin aikuisen lyömänä. Pahimmassa tapauksessa se sauvan piikkihän vielä raapaisee joltakin silmän puhki kun raivoissaan sillä huitoo. Enkä tosiaan halua unohtaa aikuisia, jotka ovat joutuneet laturaivon kohteeksi, se on myös todella järkyttävä ilmiö ja siinäkin voi käydä pahasti.

Mieti vaikka tilanne, jossa hiihtäjä käy käsiksi jalankulkijaan ihan mistä vain syystä siellä ladun vieressä, syntyy käsirysy ja toinen kaatuu ja lyö päänsä. Siinä voi välittömästi olla henki pois siltä kaatuneelta tai siltä, joka saa sen lyönnin päähänsä. Ei se mene kuten elokuvissa, että ihminen kestää kymmeniä iskuja päähän ihan kevyesti. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun Suomessakin joku on menehtynyt yhdestä ainoasta iskusta päähän. Ja koska olemme vain ihmisiä, joskus me erehdymme, emmekä huomaa ajoissa näitä laturaivon puraisemia ja jäämme jalkoihin, joko verbaalisesti tai fyysisesti. Oikeasti ihan hullua touhua!

Sitten hiihtäjät vielä ihmettelevät, kun jotkut käyvät tarkoituksella rikkomassa latuja. Meillä päin ainakin on muutamana vuotena ollut somessa julkaisuja, kun aika selkeästi tahallaan ollaan tuhottu latuja heittelemällä ladulle tavaraa, oksia, roskia, lankkuja, auraustikkuja ym. Lisäksi tietysti kävelty ja hypitty siinä ladulla, joskus on menty myös moottorikelkoilla. Ikävä tietysti ”kunnollisille” hiihtäjille, joilla on käytöstavat ja järki mukana matkassa, mutta niinhän se vain menee, että yksi mätä omena pilaa lopulta koko korin, tässä tapauksessa ihmisten ajatusmaailman kaikkia hiihtäjiä kohtaan. Ja mitä enemmän tämän asian suhteen hiihtäjät ovat syytteleviä ja haukkuvat muita ihmisiä, sitä enemmän jotkut niitä latuja tuhoavat.

Ja ihan aikuisten oikeasti, joskus nämä ladut on todella vaikea huomata, meillä päin ei ainakaan nimittäin niistä pahemmin ilmoitella mitenkään kylteillä, heijastintikuilla tai yhtään millään ja yleensä edes valoja ei ole niiden lähistöllä, niitä on aika vaikea silloin huomata pimeällä.

Yksi ongelma laduissa on myös se, että talven tultua tuntuu, että niitä on aivan joka paikassa pururatoja ja kuntoreittejä myöden. Missä siinä enää mahtuu kävelemään, jos ei ladun lähistöllä tai latujen välissä? Ja mietitään koiran omistajiakin, yritä siinä nyt sitten pysytellä itse pystyssä lumen peittämällä peilijäällä ja samalla vahtia, ettei koira astu kynnenpäälläkään niille laduille, kun vähänkään syrjemmässä niitä pelkkiä kävelyteitä tai -reittejä ei ole, kun ne ovat täynnä latuja. Siis jos et halua vain autotien reunassa kävelyteillä kävellä, niissä en sentään vielä ole havainnut latuja, joita hiihtäjät raivokkaasti puolustaisivat.

Nyt voisinkin viitata muutamaan kokemukseen linkin ”Tällaista on pahimmillaan suomalainen laturaivo” alla.

”– Olin kaverini kanssa Helsingin Paloheinässä hiihtämässä. Olimme molemmat 12-vuotiaita. Hiihtelimme hiljakseen samalla kun juttelimme ja nauroimme. Ilmeisesti tämä ärsytti tavattomasti erästä aikuista miestä, joka lähestyi lujaa takaamme karjuen "tietä". Väistimme kyllä ketterästi ladun sivuun, mutta tämä ei riittänyt miehelle. Kohdallamme hän iski sauvalla minua polveen niin että kaaduin.

Emma”

Siis oikeasti, mitä? He väistivät kun ”pyydettiin”, mutta silti oli pakko päästä huitaisemaan? Eikö tuolla tyypillä ollut kotona enää ketään hakattavaa vai mistäköhän kenkä – tai no mono- puristi?

”– Olin neljän pienen lapseni kanssa hiihtämässä. Ladulla oli lisäksemme vain yksi ainoa muu hiihtäjä. Tämä mies hiihti ympyrälenkkiä eri suuntaan ja huusi aina vastaan tullessaan jotain ikävää. Kolmannella kerralla ohi hiihtäessään mies huusi, että häivy täältä noine nyytteinesi. Hiihdin miehen kiinni ja kerroin rauhallisesti, että jos kaikki emme tänne ladulle mahdu, niin mies on se, joka häipyy. Ei ole tuo tapaus unohtunut vieläkään, vaikka lapset ovat jo isoja.

Neljä pientä hiihdättämässä”

Tässäpä sitä taas suomalaista huomaavaisuutta parhaimmillaan. Miksi piti päästä pahoittamaan jonkun mieli? Oli ilmeisesti pakko saada ”helppo” uhri. Eikö uskaltanut mennä vaikka lähikapakkaan urputtamaan? Siellähän toki olisi voinut omaan nenuun sattua, mutta jos on noin kova tarve urputtaa, niin tekisi sen sitten edes reilusti. Tai sitten asialla oli taas joku lapsenvihaaja.

”– Olen hiihtänyt ahkerasti 40 vuotta, ja mikään ei ole ärsyttävämpää kuin lauma mukuloita laduilla tukkimassa tien, möykkäämässä ja rikkomassa latuja. Mitä hiihtokoulussa oikein opetetaan, kun ladulla ei silti osata käyttäytyä kuten kuuluisi? Vai ovatko nykylapset niin tyhmiä ettei mene oppi päähän?

Erkki Hiihtäjä”

No tässä meillä on nyt yhden hiihtäjän kommentti. Oletkos Erkki mahdollisesti tietoinen, että kuten itse asian ilmaisit, puhut ”mukuloista”, siis lapsista, onko tuttu käsite? Newsflash, olet itsekin ollut lapsi. Lapset opettelevat, ihan samoin kuin sinä olet aikanasi opetellut. Olet ihan yhtälailla ollut ”ärsyttävä lauma mukuloita” kavereidesi kanssa, kun olet opetellut hiihtämään ja sitä latuetikettiä siellä laduilla.

Ilmeisesti sinulla on jonkin verran ikää, jos olet hiihtänyt jo 40 vuotta - toki nyt jo enemmän, kun vanha uutinen-, etkä nyt varmaan ole kehdosta ponkaissut suksille. Sinulla on ollut siis rutkasti aikaa opetella itse sitä latuetikettiä, samoin kuin käytöstapoja. Ilmeisesti oppi ei kuitenkaan ole mennyt sinulla perille -kuten itse argumentoit, oletkohan niin tyhmä ettei mene oppi päähän?-, suosittelisin sinulle jotakin käytöstapakoulutusta, jos tuntuu liian ylitsepääsemättömältä itse opetella niitä. Oletkohan edes harkinnut, että voisit nätisti opastaa lapsia latuetiketistä, kertoa miten asiat siellä sujuvat ja miten siellä kuuluu olla? Lapsilta ei voi vaatia aikuisten tietoja ja taitoja, ei vaikka sinä kuinka haluaisit, mutta sinulta kyllä voi, koska olet aikuinen.

Siis aivan uskomatonta touhua, oikeasti! Olisi kyllä mielenkiintoista nähdä se laturaivo-otus, sen on oltava aika hurjan näköinen, kun se saa aikuisista ihmisistä esiin aivan uskomattoman rumia puolia…

Suosittelen muuten käydä kuuntelemassa tuon linkittämäni kappaleen Hovimuusikko Ilkalta, se tiivistää laturaivon ihan mahtavasti! Ja kuten kappaleessa sanotaankin; ”Niille liikunta voi tuottaa jopa iloa. Se on muuten väärin!” Tuoltahan se vaikuttaa!

Jos hiihtäminen on niin hirveää ja kamalaa ja yhtä tuskaa ja hampaat irvessä tekemistä, että sitä harrastaessaan pitää urputtaa muille, huutaa, pahoittaa toisten ihmisten mieli, kirota ja käydä jopa päälle, miksi sitä sitten pitää harrastaa? Selkeästi siitä eivät nämä laturaivoajat saa mitään iloa, vaan päinvastoin vain pahaa mieltä, joka on sitten pakko päästä purkamaan muihin ihmisiin.

Aurausraivo

Laturaivosta onkin hyvä siirtyä aurausraivoon. Joka puolelta pitäisi heti olla aurattu, kun tulee senttikin lunta, toki vielä samaan aikaan. Eihän se nyt sovi, että naapurin kotitie on aurattu ensin. Aurakuskit ovat viime vuosina kertoneet jopa auran perässä juoksevista ja roikkuvista, raivoavista ihmisistä. Liitän taas pari linkkiä aihetta koskien.

Tämä auraus on kyllä joskus aika mielenkiintoista. Juurikin nyt tänä talvena, kun meillä tuli pari senttiä lunta, aurat suhasivat yötä myöden auraamassa teitä. No hieno juttu, toki, mutta. Kun sitten yhden päivän aikana satoi reippaasti lunta ja tuli kunnon lumimyrsky, joka puolella oli tiet ja kadut täynnä lunta, niin autotiet kuin kävelytietkin, ei näkynyt yhden ainoaa auraa missään edes kaupungissa, koko päivänä. Lumeen juuttuneita autoja kyllä oli useampiakin ja liikennevaloissa kesti kauan, kun monet jäivät jumiin sohjoon. Ymmärrän toki, että myrskyssä on yhtä tyhjän kanssa aurata, mutta myrskyn laannuttua illan aikana ja lumen tulon loputtua, ei vielä seuraavana päivänäkään oltu aurattu, vaan vasta myöhään illalla. Vähän soisin kyllä parempaa suunnittelua siihen, että milloin aurataan.

Yksi paljon puhetta herättävä asia aurauksessa on talojen liittymät tukkivat vallit, joita aurat jättävät jälkeensä. Nuo ovat aivan kamalia, olen samaa mieltä. Niitä on hirvittävä yrittää kolata käsin auki, pahimmillaan monta kertaa päivässä, koska jos et heti avaa sitä, aurakuskeilla on jokin pakkomielle jyrätä siihen päälle sillä valtavalla aurallaan, jolloin se lumi painuu niin piukkaan ettei sitä saa enää irti ilman järeitä työkaluja eikä välttämättä enää silloinkaan. Toki sen vallin jämähtämiseen riittää ihan vain pakkanenkin, joten kiirettä pitää sen avaamisen kanssa. Ne vallit ovat ihan valtavia ja painavat tuhottomasti, kun iso aura oikein ryskäisee ne siihen liittymään.

Ymmärrän kyllä, etteivät aurakuskit voi pysähtyä avaamaan jokaista liittymää, siihen tuhraantuisi paljon aikaa. Eihän se toki yhden liittymän kohdalla ole paljon, uskoisin, että puhutaan ihan max. parista minuutista, kun isolla järeällä auralla tökkäisi sen liittymän auki. Mutta sitten kun se pitäisi tehdä jokaisen liittymän kohdalla, siinä tulisi nopeasti iso myöhästyminen aikataulusta ja tiet jäisivät pidempään auraamatta.

Autoilu

Tämäkin on sitten ihan oma taiteenlajinsa talvella, tasapainoilla autoilijana talven kelien kanssa. Ensimmäinen on aina se iänikuinen talvirenkaiden vaihto, milloin? Nyt kun talvirengaspakko ei ole enää samanlainen kuin aiemmin, vaan perustuu enemmän autoilijan omaan harkintaan, saa asiaa pohdiskella aiempaa enemmän. Tuon pakon alkaessa tiettynä päivänä liki kaikilla silloin oli ne talvirenkaat alla ja asia oli sillä selvä, joko lumi tuli tai sitten ei, mutta talvirenkaat oli vaihdettu koska oli pakko.

Nyt ensilumi saattaa tupsahtaa alas taivaalta yön aikana ja aamulla saa sitten liukastella niiden kesärenkaiden kanssa menoillensa ja toivoa parasta. Tai sitten voi vaihtaa kun tuntuu siltä, että kohta tulee lunta, mutta sitten se lumi tuleekin vasta parin kuukauden päästä, bye bye vaan nastat.

Tai kaikista paras, aamuisin on liukasta ja ehkä huurretta ja jäätäkin kaikkialla, jolloin on pakko vaihtaa renkaat, jos liikkuu aamuisin. Päivisin onkin sitten täydellisen sulaa ja nastat kuluvat ja singahtelevat irti kuin mitkäkin ohjukset ja kilisevät valotolppiin, mutta se lumi antaa odotuttaa itseään vielä pitkään.

Yksi kestoaihe autoilun ja talven kanssa on myös se, jota uutisoidaan joka vuosi: Talvi yllätti autoilijat. Ja taas pelti rytisee. Toki en itse lähtisi seikkailemaan kesärenkailla minnekään, jos aamulla maassa olisi se useampi sentti lunta ja selvästi liukasta, mutta jotkut lähtevät. Samoin, kuin jotkut lähtevät liikkeelle autojen sijasta igluilla.

Enkä nyt unohda nuoria kuskeja, joilla tuntuu olevan hauskaa lumien ja jäiden tultua. Itsekin olen nähnyt paljon tätä ajokäyttäytymistä, että luistatetaan auton perää kaikissa mahdollisissa kurveissa, risteyksissä, liikennevaloissa ja joskus parkkipaikoilla iltaisin. Olenpa muutamaan kertaan nähnyt myös auton lähtevän käsistä tällaisen leikin aikana keskellä risteystä tai milloin missäkin. Mielestäni aika turhaa riskinottoa muun liikenteen seassa, koska nimenomaan siellä on liukasta. Jos heität sitä auton perää liikenteessä kurvissa, et ehdi välttämättä suoristaa autoa, jos joku tuleekin vastaan. Tai jos tielle tuleekin jalankulkija tai kurvin takana odottaa suojatie ja joku on ylittämässä sitä. Itse en ainakaan haluaisi jäädä lopullisesti kotimatkalle vain sen takia, että jonkun oli pakko päästä leikkimään autolla liikenteessä. Eikä varmasti kenenkään läheinen toivo sellaista tapahtuvan.

Tämä ilmiö nyt kuitenkin on olemassa enkä usko sen tulevan loppumaan, joten mielestäni kaikista fiksuinta ja turvallisinta olisi antaa tähän lupa kunnilta ja/tai polisiilta, rajatulla alueella. Voitaisiin varata kaupungeista jokin talvella käyttämätön isompi kenttä tai alue, jossa saisi ihan luvan kanssa, ilman pelkoa sakoista, luistatella mielin määrin ja rajata se alue selvästi, jolloin sitä osaisi välttää, jos ei itse välittäisi tuosta aktiviteetista. Se varmasti karsisi monet liikenteessä luistattelevat sinne luvalliselle alueelle hurjastelemaan. Toki silti osa varmaan yhä leikkisi liikenteen seassa, mutta uskon tosissani tuon karsivan heitä reippaalla kädellä, kun tuota saisi tehdä luvan kanssa jossakin ilman sakkojen mahdollisuutta.

Pääkallokelitkin ovat todella hassunhauskoja autoillessa. Jos sinulla ei ole ollut varaa ostaa autoa, jossa on automaattiohjaus, ei sinun tarvitse kuin lähteä ajamaan tällaisella kelillä. Kyllä löytyy jokaikisestä autosta automaattiohjaus silloin. Se onkin sitten ihan toinen juttu, että ohjaako se automaattiohjaus sinne minne haluaisit, mutta kyllä se itsekseen ohjautuu, halusit tai et. Nimimerkillä kokemusta on, jarrut lukossa peilijäässä olevalla tiellä ja tien sivussa oleva iso kivi lähestyy vain ja automaattiohjaus ei halua luovuttaa komentoa takaisin kuskille. Sepäs olikin todella hauska automaattiohjaus vanhassa Toyotassa.

Lumityöt ja sydänkohtaukset

Ihan vain siltä varalta, ettei ole vielä tullut selväksi; inhoan talvessa kaikkea, joten inhoan myös lumitöitä. Meillä on pitkä pihatie, joka kolataan pitkälti käsin, lumilingon toimiessa silloin kuin sitä sattuu huvittamaan, jota ei tapahdu kovinkaan usein, se tuntuu olevan aikamoinen vilukissa. Sen elinkaari onkin aika huvittava, josta voisin kertoa ihan omassa julkaisussaan.

Mutta siis, lumityöt. Ne ovat hirveitä, mutta niitä on pakko tehdä, vähän väliä. Inhoan niitä jopa sitä -20 pakkasastetta enemmän. Jos olet tehnyt lumitöitä, ymmärrät varmasti sen tunteen, kun katsot ikkunasta ulos, pakkasta on -20 tai jopa enemmän, lunta sataa vaakatasossa ja tuuli vinkuu nurkissa. Liikkeelle pitäisi aamulla päästä, ulkona on pimeää ja myrsky nousee kovaa vauhtia, kello on 22 illalla, mutta lumet on pakko käydä kolaamassa ja toivoa, ettei yöllä sada tie ja piha uudelleen umpeen ennen lähtöä. Tai vielä hauskempaa, tehdä lumityöt illalla, sekä aamulla ennen lähtöä. Pienellä pihallahan tämä ei nyt ole ihan niin paha, edes siinä tuulessa -joka tuntuu ennemminkin Pakkasukon nyrkeiltä ja moukarilta naamassa kuin vain tuulelta-, mutta pidempi pihatie onkin sitten ihan toinen juttu.

Voin vannoa käsi sydämellä ja vaikka Raamatullakin vaikken olekaan uskonnollinen, että olen kiroillut enemmän kuin merimies yhdellä purjehduksellaan, kolatessani käsin lumimyrskyssä 100m pitkää pihatietä aamuyöllä klo 5 ja huutanut kilpaa ujeltavan tuulen kanssa. Ai että minä vihaan sitä hommaa! Tänä vuonna minulla meni täysin kuppi nurin, kun yhden päivän aikana satoi lunta reippaasti yli 30 senttiä ja pihatielle vielä tuuli lisää lunta myrskyn siivittämänä sivuteiltä niin paljon, että sitä lunta oli minua vyötäisille asti, enkä ole kovinkaan lyhyt. Naapureille on varmasti jo tuttu ääni, että kun lunta tulee, niin naapurin rouva pärrää ja huutaa ja lumikola paukahtelee ja kolisee. Sori naapurit.

Lisään vielä artikkelin loppuun pari linkkiä, joissa käsitellään lumitöiden ja sydänkohtausten yhteyttä toisiinsa. Sehän on joka vuosi sama juttu, kun talvi tulee, sydänifarkteissa tulee piikki. Riskiryhmäähän ovat yleensä vanhemmat miehet, 55-vuotiaat ja sitä vanhemmat. Ja onko se mikään ihme? Yleensä juuri miehet tekevät lumitöitä, se helposti jakaantuu perheissä siten. Meillä miehen kanssa molemmat teemme lumitöitä jakaaksemme fyysisen taakan, vaikka emme riskiryhmäläisiä tässä asiassa olekaan, mutta kyllähän ne lumityöt alkavat tuntua kropassa nuoremmillakin.

No jokainen lumitöitä tehnyt tietää varmasti, miten kovaa hommaa se lumen kolaaminen tai lapiointi on. Sitä lunta on aivan tolkuttomat määrät ja sitä pitää siirrellä monessa osassa, eikä se yleensä edes ole kovin kevyttä. Se on luja, äkillinen rasitus sydämelle, niin onkos tuo nyt ihme, että kaikkien sydän ei sitä kestä, varsinkaan kylmässä ilmassa. Monesti näillä infarktin saaneilla on ollut jo ennestään jotakin sydänvaivaa, mm. sepelvaltimotauti, joka entisestään nostaa riskejä saada kohtalokas infarkti.

Kylmä ilma ja lumityöt nostavat voimakkaasti sydämensykettä ja verenpainetta, jolloin sydämen hapentarve nousee. Tähän vielä kun lisätään se kylmä ilma, joka aiheuttaa verisuonten ja sepelvaltimoiden supistuvuutta, niin ihmekös tuo jos alkaa terveelläkin tuntumaan rinnassa ikävältä. Siihen sitten vielä lisätään se veekäyrän nousu kun lisää lunta sataa koko ajan, niin verenpainekin nousee kivasti taivaisiin.

Nyt osoitan sanani kaikille lumitöitä tekeville; ottakaa rauhallisesti! Tehkää aina hetki kerrallaan, rauhassa, älkääkä täyttäkö kolaa tai lapiota liian täyteen. Kuunnelkaa sitä kehoa, kyllä se yleensä kertoo mikä on sopivasti ja mikä liikaa. Ei se nopeasti lumitöiden valmiiksi saaminen ole oman hengen arvoista vaikka sitten myöhästyisikin jostakin, kyllä sitä lunta ehtii vielä tänä(kin) talvena kolata riittämiin.

”Nyt nautitaan”

Tätä kuulee aina välillä talvi-ihmisiltä, että nyt nautitaan, kun on kylmä ja lunta. No nauttikaa vain ihan rauhassa, mutta antakaa minun sitten inhota ihan rauhassa. Tuota lausahdusta yleensä perustellaan myös sillä, että ”Kesä oli juuri ja se oli niin tuskaisen kuuma että hyi.” No missä se minun kesäni sitten oli? Viimeksi kun tarkistin, niin tällainen väittämä esitettiin myös kesän jälkeen, kun liki koko kesän oli satanut kuin sanonko mistä ja lämpö oli hurjimmillaan ollut +22 astetta, muutaman hassun päivän. Missä se minun lämpöni sitten oikein oli?

Tämä on myös siitä hassu efekti, että tämä toimii vain tähän suuntaan. Jos talvi on ollut todella kylmä ja luminen ja joku hehkuttaa, kun viimein on kesä, aurinkoista ja lämpöä reilusti +20 astetta, niin eikö sinne paikalle löydä joku talvi-ihminen kritisoimaan siitä kesästä nauttimisesta. Kuuma, hyi. Hyttysiä, hyi. Ötököitä, hyi. Siitepölyä, tiepölyä, kiljuvia lapsia uimarannalla, liian pieniä uimapukuja uimarannalla, liian paljastavia vaatteita ihmisillä, ei kunnollista ilmastointia siellä, täällä ja tuolla, ryyppääviä naapureita, grillausta, terasseja, hyi hyi hyi. Talvi-ihmiset saavat siis nauttia talvesta, eikä siitä saisi valittaa, mutta kesästä ei saisi nauttia? Miten tämä nyt näin oikein toimii?

Monesti myös kritisoidaan kesän lämmöstä tai kuumuudesta nauttimista sen takia, että vanhukset käristyvät ilman ilmastointia. Toki tämä on huono juttu ja aiheuttaa lämpöhalvauksia, mutta minä en kyllä sille mitään mahda. Ei minulla ole rahaa ostaa kunnon ilmastointia kaikkialle Suomen hoivakoteihin ja muihin yksiköihin, enkö nyt siis tämän takia saa nauttia lämmöstä kesällä? Tai pitääkö minun potea siitä huonoa omaatuntoa? Ja miksi tässä asian yhteydessä yleensä unohdetaan se fakta, että ihan yhtälailla vanhukset voivat kärsiä talvella siitä kylmästä? Jos hoitoyksiköissä ei ole riittävää lämmitystä? Ulos kylmään ilman vaatteita harhailevat muistisairaat, jotka paleltuvat? Joskus keskusteluja aiheesta lukiessa tuntuu, että jotkut pitävät kesää ja lämpöä kaiken pahan alkuna ja juurena, josta pitää päästä eroon.

Ja siis joskus tuntuu, että jotkut ovat liittyneet johonkin talvikulttiin! Tai ehkä se onkin se laturaivokultti, hmm? Mutta yrittävät käännyttää ihmisiä, kuin mitkäkin ristiretkeläiset, talvi on heidän mukaansa niin täydellistä ja ihanaa, ettei paremmasta väliä, mitään vikojahan siinä ei ole. Vastaan et saa sanoa, etkä ihastella kesää, hyi. Eriäviä mielipiteitä ei sallita, talvi on ainoa aito ja oikea, piste. Jos vastaan sanot, saat suksisauvasta! Onneksi sentään tähän ihmisryhmään ei nyt kovin usein missään törmää, mutta aina välillä tätä näkee somessa ja keskustelualueilla. Enkä nyt sano, etteikö talvesta saisi tykätä, tietenkään. Joku tykkää, toinen taas tykkää kesästä ja molemmat ovat ihan yhtä oikeita mielipiteitä, koska ne nimenomaan ovat mielipiteitä.

Mutta miksei voitaisi lähteä siitä, että jos joku nauttii talvesta, se heille suotakoon, mutta suokoot he sitten myös toisten nauttia siitä kesästä? Vaikka itse ei välittäisi jostakin jutusta, miksi muut eivät saisi siitä nauttia? Voisin ottaa tähän vertauskuvaksi vaikka juurikin hiihdon. Itse en välitä hiihdosta koululiikunnan muistojen takia, mutta en minä silti koe elämäntehtäväkseni kieltää hiihtoa kaikilta. Jos joku siitä tykkää, antaa tykätä, ei se minulta ole pois. Laturaivoa vain en käsitä enkä hyväksy, se ei ole mielipide, vaan pelkästään huonoa käytöstä ihmiseltä itseltään.

Toinen esimerkki voisi olla vaikka alkoholijuomien siirtäminen ruokakauppoihin. Siitähän on puhuttu jo pitkään ja moni haluaisikin mm. viinit ruokakauppoihin pois Alkosta. Toisinaan olen törmännyt aiheeseen liittyvissä keskusteluissa kommentteihin, kun joku ei juo lainkaan alkoholia, niin hänen mielestään voitaisiin olla myymättä ollenkaan alkoholia koko Suomessa. Mitä se häneltä on pois, jos joku toinen haluaa juoda alkoholia ja haluaisi ostaa vaikka sen viininsä muiden ostosten kanssa eikä erikseen sitä hakea?

Näitä vertailukohteitahan voi lähteä soveltamaan vaikka miten pitkälle, vaikkapa kissoihin, koiriin, autoihin, busseihin, kampaamoihin ja ihan mihin vain. Joku on aina sitä mieltä, että kun hän ei tarvitse jotakin tai pidä jostakin, sen voisi kieltää tai lopettaa kokonaan tarjoamasta vaikka jotakin palvelua. Mitä ihmettä se on pois muilta, jos joku toinen kuitenkin käyttää jotakin palvelua tai tuotetta, jolle itse ei koe tarvetta? Sitten ei itse vain käytä sitä tai pidä jostakin ja antaa muiden käyttää tai pitää ja that’s it. Ei pitäisi olla mitään ongelmaa.

Aika hyvä nyrkkisääntö kaikissa vastaavissa on se, että jos minun annetaan olla rauhassa jonkin asian suhteen, minä annan sen toisen ihmisryhmän olla rauhassa toista mieltä. Sitten vain hyväksytään se tosiasia, että me olemme nyt eri mieltä tästä asiasta, mutta siitä ei tarvitse alkaa tappelemaan, koska kumpikaan osapuoli ei ole sen enempää oikeassa tai väärässä, kuin toinen.

Yhteenvetona voisin sanoa, että jos talveen liittyy näin paljon erilaista raivoa, syyttelyä ja jopa vaaraa, niin kyllä se pimeys ja kylmyys taitaa jotenkin vaikuttaa aivoihin negatiivisesti tai nostaa luonnollista veekäyrää tai jotakin. Mutta tämä on vain minun ajatukseni.

Suomen talvea kuitenkin ihastellaan paljon ympäri maailman ja kehutaan, miten kaunis se on. No juu enhän minä sitä kiellä, etteikö talvella voisi olla myös kauniita päiviä.

Onhan se kieltämättä kaunis maisema, kun puut ovat huurteessa, kevyt usva peltojen yllä, koskematonta lunta maassa ja aurinko lankeaa siihen maisemaan vielä värittämään sen kultaisen sävyillä. Sen hiljaisuuden voi jopa nähdä. Mutta senkin voisi hoitaa silloin jouluviikolla ja minulla ainakin on kahvikupissa tuollainen kuvitus. Voisin oikein mielelläni luopua pitkästä talvesta ja katsella tuota maisemaa vaikka ympäri vuoden siitä kahvikuppini kyljestä.